Viikot 18 ja 19

Tutkintonäyttö on nyt kokonaisuudessaan valmis ja arvioitu. Opettajani Riveriasta ja työpaikka-arvioija kävivät arviointikeskustelun ja antoivat minulle tästä asiakaspalveluosiosta arvosanaksi K3 eli kiitettävän. Nyt voi siis jo ihan oikeasti huokaista. Kaikki liiketalouden perustutkintoon vaadittavat osiot on nyt suoritettu ja kaikista osioista olen saanut saman arvosanan. Keskiviikkona 29.5. saan kouluni Riverian valmistujaisjuhlassa tutkintopaperit käteeni. Ja sitten on aika vähän juhlia.

Eilen oli viimeinen työpäiväni harjoittelupaikassa. Olotila oli iloinen ja helpottunut ja lisäksi myöskin todella haikea. Työvuoroon on ollut lähes poikkeuksetta mukavaa mennä. Työkaverit ovat olleet erittäin mukavia ja he ovat ottaneet minut mukaan työyhteisöön todella hyvin. Viikonlopputyöntekijät soittivat minulle tänään töistä ja kertoivat kaipaavansa minua kaveriksi töihin. Melkein jo lähdin samalta istumalta.

Espanjan kielen taitoni on tällä hetkellä aivan eri tasoa kuin mitä se oli tänne tullessa. Laskeskelin, että olen käyttänyt reilun neljän kuukauden aikana vähintään 216 tuntia pelkästään espanjan opiskeluun vapaa-ajallani. Ei ihme, että unetkin ovat nykyisin välillä espanjankielisiä. Toki kielioppini on edelleen osin surkeaa ja verbien taivutus ontuu ja myös sanavaraston lisääminen on seuraavaksi tavoitteena. Aion siis jatkaa kielen opiskelua Suomeen palattuani.
Hankalinta on ollut puhelimessa puhuminen vieraalla kielellä. Silloin, kun asioita ei pysty kertomaan ilmeillä ja eleillä maustettuna, on puhumiseen keskityttävä erityisen tarkasti. Kokki on välillä soittanut minulle vapaalla ollessani ja kysynyt neuvoa jostain suomalaisen ruuan reseptistä tai sen valmistamisesta. Neuvominen puhelimessa ei ole ollut helppoa, mutta asiat on kuitenkin saatu ymmärretyksi puolin ja toisin. Ja ruuat ja leivonnaiset ovat valmistuneet oikeanlaisina.

Menneellä viikolla opetin kolumbialaiselle kokille perinteisen suomalaisen voileipäkakun valmistuksen salat ja reseptit. Valmistimme kakut sekä lohella että kinkulla täytettynä. Reseptien kääntäminen suomesta espanjaksi ja vastaavanlaisten raaka-aineiden löytäminen ei ole ollut aina kovin helppo projekti. Aina on kuitenkin lopuksi löydetty ainakin lähes oikeanlainen makuyhdistelmä. Voileipäkakut onnistuivat oikein hyvin omasta mielestämme ja onneksi myös asiakkaiden, eli ne menivät nopeasti kaupaksi.

Ilma on ollut hyvin lämmintä viime viikkoina, välillä lähellä +30 astetta. Vapaapäivänä piti aamupäivän juoksulenkki lopettaa kesken kuumuuden takia. Viisi vuotta sitten operoitu sydämeni toimii muuten lähes moitteettomasti, mutta hellesäässä urheilu on sille liian suuri rasite ja silloin on vain parempi lopettaa. Huomiseksi on onneksi luvattu jo hieman viileämpää säätä, tarkoittaa +23 astetta. Se on jo siedettävä keli hölkkäämiseen, etenkin aamulla.

Minulla on nyt viikko lomaa ja se tulee todella tarpeeseen. Perustutkinnon opiskelijoilla on yleensä koulujen normaalit loma-ajat, eli Riveriassa hiihtoloma viikolla 10. Tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelijoiden oletetaan olevan lomalla noina loma-aikoina. Minä en katsonut järkeväksi pitää lomaa harjoittelun alkuvaiheessa, vaan anoin koululta loman siirtoa viikolle 21 eli tulevalle viikolle. Lomien siirtämisestä pitää ehdottomasti muistaa tehdä aina koulun kanssa sopimus, jotta koulun kautta otetut vakuutukset ovat voimassa oikeina ajankohtina. 

Lomaviikolla aion ottaa rennosti ja vain kävellä ympäriinsä katselemassa lähiympäristöä. Polkupyöräni lahjoitin jo tarpeelliseen käyttöön. Se jatkaa kilometrien keräämistä työmatkakäytössä. Uusi omistaja käveli aiemmin lähes tunnin työmatkan töihin, nyt pyörällä matka sujuu aika paljon nopeammin. 

Lomaviikon jälkeen on edessä paluu kotiin ja koulun valmistujaisjuhlat.

Puistojen läpi kulkiessani olen kevään mittaan seurannut pikkutipujen kasvamista vähän isoimmiksi kanoiksi. Uusien pikkutipujen ilmestyttyä on aina pakko jäädä hetkeksi seuraamaan iloisen kuuloista sirkutusta. Kissat ja kanat elelevät samoissa puistikoissa yhteisymmärryksessä, eivätkä kummatkaan ihmetyksekseni häiriköi toisiaan. 

Asia, jota en täällä ole oppinut ymmärtämään, on puistojen ja yleensäkin luonnon roskaaminen. Roskaa on joissain paikoissa ihan järkyttävän paljon. Ja lisää ilmestyy koko ajan. Enkä muista nähneeni paikallisia kampanjoita tai hankkeita ympäristön siistimiseksi. Kuulin, että täällä asuvat suomalaiset ovat järjestäneet roskankeräystempauksia. Hieno juttu. Toivon, että ajatus leviäisi laajemmallekin ja kiinnitettäisiin huomiota siihen alkutekijään, eli roskat menisivät keräysastiaan eikä ympäristöön. Asuntoni lähelle rakennetaan uutta, hienoa asuinkorttelia. Vieressä on tyhjiä tontteja, joissa kasvaa pensaita ja matalia puita. Näille tyhjille tonteille on heitetty kaikkea mahdollista jätettä. WC-istuimia, patjoja, rakennusjätettä, ruokapakkauksia, muovipulloja, täysiä jätesäkkejä jne. Olo tuntuu jotenkin ihan tyhjältä, kun miettii ihmisten toimintaa. Itse en todellakaan ostaisi taloa tuollaisesta paikasta.

Se, mitä jään kaipaamaan työkavereiden lisäksi, on auringon valo ja lämpö. Sadetta on ollut kevään aikana noin kymmenenä päivänä. 

Kokonaisuudessaan tämä on ollut opettavainen ja unohtumaton kokemus. 

Mahtavaa, että saa opiskella, ja että on sellainen perhe, joka on hengessä mukana tukemassa ja kannustamassa.

Hieno onnenpotku, että sain harjoittelupaikan yrityksestä, jossa sain tehdä hyvin monipuolisia ja vastuullisia työtehtäviä.  

Viimeisenä työpäivänä sain puoli tuntia ennen työpäivän loppua valmiiksi viimeisen tuotokseni, suklaakakun. Laskin kassan, halasin työkaverit, sanoin heipat vakioasiakkaillemme, luovutin työvaatteeni ja tunsin itseni hieman juurettomaksi kävellessäni ulos auringonpaisteeseen.