Viikko nro 7.

Tästä työviikosta on jäänyt päällimmäisenä ajatuksiin muutamia asioita.

Ensimmäisenä palvelutilanne espanjalaisten asiakkaiden kanssa. Ymmärsin täysin mitä he halusivat tilata ja osasin kertoa vaihtoehtoja. Muistin jopa heti mitä kananmaksa on espanjaksi (hígado de pollo). No okei, tilaus ei ollut kovin monimutkainen, mutta sain palveltua asiakkaita ilman, että tarvitsi varmistaa asioita espanjankieliseltä työkaverilta.

Pääsin myös opettelemaan hinta- ja tuotetietojen päivittämistä kassajärjestelmään. Kassatyöskentelyssä olen jo huomannut sen, kuinka paljon pienikin virhe hintatiedossa tai epätarkkuus tuotetiedossa vie aikaa maksutilanteen oikein hoitamisessa. Etenkin tällaiselta asiaa harjoittelevalta. Asiakkaat joutuvat odottamaan jonossa aivan turhan pitkään. Päivityksen yhteydessä olemme samalla miettineet työkavereiden kanssa sitä, missä muodossa tuotetiedon teksti pitää olla, että oikean tuotteen löytää helposti ja nopeasti järjestelmästä.

Olen aloittanut kahvilatuotteiden kustannus- ja katetuottolaskemisen. Tämäkin kuuluu liiketalouden perustutkinnon ammattitaitovaatimuksiin. Myös tähän täytyy paneutua kunnolla ajatuksen kanssa. Ostolaskut, joista tuotteiden hintatiedot löytyvät, ovat tietenkin espanjankielisiä ja niissä on käytetty jonkin verran lyhenteitä. Ihan aina ei ymmärrys riitä lyhennettyjen sanojen kääntämiseen, mutta onneksi olen saanut tähänkin apua työkavereilta. Ja onneksi olen pienestä asti leiponut itse paljon kotona. Helpottaa huomattavasti tuotteiden ja ajankäytön ymmärtämistä.

Työpäivien jälkeen on ollut pakko käydä joko kävelemässä pitkä lenkki tai hölkkäämässä hiekkarannalla. Muutoin ei tahdo työajatukset kadota vapaallakaan päänupista.
Vapaapäivinä on tullut myös käytyä pyöräilemässä ja ihailemassa maaseutua. Ihan hyvin minun pienirenkaisella taittopyörällä sujui reilun 30 kilometrin lenkki suolajärven ympäri. Matkalla oli sekä päällystettyä tietä että hiekkapolkua. Ja paljon sitruunapuita.